”Maahanmuuttajat eivät ole irrallinen osa yhteiskuntaa – he ovat osa suomalaista yhteiskuntaa” Kertoi Taru Salovaara!

Arctic Observerin eksklusiivisessa haastattelussa Taru Salovaara kertoo näkemyksistään Suomesta, maahanmuutosta ja yhteiskunnan tulevaisuudesta sekä avaa, miksi hän on lähtenyt ehdolle eduskuntavaaleissa.

Arctic Observer: Hei Taru, kerro itsestäsi!

Taru: Hei. Minä olen siis Taru Salavaara ja toimin tällä hetkellä kaupunginvaltuutettuna Espoossa ja toista kautta aluevaltuutettuna Länsi-Uudellamaalla. Espoon puolella lisäksi olen Yhteisöllinen Espoo -ohjelmassa ja Länsi-Uudellamaalla yksilöasioiden jaoston puheenjohtaja.

Arctic Observer: Mikä sai sinut mukaan politiikkaan ja ehdolle eduskuntavaaleihin? Miksi SDP?

Taru: Tämä on itse asiassa aika monivaiheinen tämä mun tausta. Ihan alun perin olen lähtenyt ehkä siitä, että nuorena opiskelin lähihoitajaksi ja kiinnostuin silloin ikääntyneiden palvelujen haasteista ja siitä ehkä, että työntekijöitä ei riittävästi kuultu siellä. Ja koin, että päätökset olivat aika kaukana siitä arjesta. Mutta silloin en lähtenyt vielä millään tapaa politiikkaan mukaan, vaan mietin aika paljon sitä, että miten pääsisin parhaiten vaikuttamaan.

Ja oikeastaan vasta sitten, kun ammattikorkeakoulussa aloitin sairaanhoitajaopinnot, niin päädyin sitten aktiivisten poliittisten toimijoiden kysymänä mukaan politiikkaan. Ja ehkä itselle oli selvää, että oli muutama puolue, joiden välillä pohdin sitä, että mikä se oma puolue tulee olemaan. Mutta erityisesti SDP:ssä on aina ollut vahvasti nämä sosiaali- ja terveyspolitiikan kysymykset läsnä. Niin pidin niitä itselle kuitenkin kaikista tärkeimpänä ja sitä kautta sitten valitsin SDP:n.

Arctic Observer: Mitkä ovat SDP kolme tärkeintä tavoitetta seuraavalla vaalikaudella?

Taru: No kaikista tärkeintä varmaan olisi palauttaa se ihmisten luottamus tulevaisuuteen. Ajattelen, että se on sellainen asia, mikä koskee ihan kaikenikäisiä ihmisiä, erityisesti nuoria. Tällä hetkellä näkymät on nuorille tosi huonot, ei ole töitä ja ei ole takeita välttämättä myöskään opiskelupaikasta. Ja sitten ehkä toisena, niin tällä hallituskaudella on aika paljon otettu takapakkia luontoasioissa. Että se on myös toinen sellainen iso kokonaisuus, että on tärkeää päästä siihen vihreään siirtymään kiinni, mihin silloin edellisellä hallituskaudella tehtiin tosi isoja toimenpiteitä. Ja sitten tietysti talous on väistämättä yksi sellainen kysymys, mihin täytyy paneutua, mutta ehkä se meidän lähestymistapa on se, että tehdään se ihmisten hyvinvoinnista huolehtien.

Arctic Observer: Miten vahvistaisit Suomen taloutta ja turvaisit samalla hyvinvointivaltion?

Taru: Pohjimmiltaan kuitenkin se, että me panostetaan ihmisten hyvinvointiin, on se, mikä maksaa itsensä aina takaisin. Että tietenkin kun näin on sosiaali- ja terveysalan ammattilainen, niin tosi paljon puhun sen ennaltaehkäisyn puolesta. Ja on paljon esimerkiksi syöpäasioissa mukana, niin tulee todella paljon kalliimmaksi se, että me maksetaan kalliista hoidoista, kuin että me ennaltaehkäistäisiin vaikkapa sairauksia. Ja sama näkyy sitten kaikessa tämmöisessä, vaikkapa lapsiperheköyhyys. Kun useampi lähtee niistä köyhistä olosuhteista, niin ne elämän edellytykset ovat huonommat, sen osoittaa tutkimustietokin. Se, mitä ensimmäisten vuosien aikana lapsen elämässä tapahtuu – jos on hirveän epävarmat perheolot ja toimeentulo – niin se ennakoi sitä, että myöskin elämässä on vaikeampi pärjätä. Sen takia täytyy mun mielestä nimenomaan paneutua siihen, että miten me voidaan ihmisten hyvinvointia tukea, koska muuten me päädytään siihen tilanteeseen, että yhä useampi tarvitsee sitten niitä paljon kalliimpia ja raskaimpia palveluja myöhemmin elämässä.

Se on arvovalinta, niin kuin usein politiikassa sanotaan. Ehkä se, mitä Suomessa pitäisi vahvemmin tehdä, niin sitouduttaisiin kaikkien puolueiden kesken siihen, että päätettäisiin panostaa vaikkapa niihin sairauksien ennaltaehkäisyyn sen sijaan, että me tehdään nyt vaikkapa tällä hetkellä hyvinvointialueilla sellaisia leikkauksia, että me leikataan jostain palvelusta, jonka me tiedetään tulevaisuudessa maksavan paljon enemmän. Eli se on ehkä semmoinen, että pitää sitoutua pidemmäksi aikaa kuin neljän vuoden hallituskaudeksi ja siihen tarvitaan kaikkia.

Arctic Observer: Maahanmuutto ja kotoutuminen ovat paljon esillä. Millaisen maahanmuuttopolitiikan Suomi tarvitsee?

Taru: Varmasti se kielitaito on yksi keskeisimmistä asioista, että pitäisi paljon enemmän panostaa siihen, että opittaisiin sitä suomen kieltä. Toki vaikkapa Espoo on myös siinä mielessä hyvä esimerkki, että täällä on myös paljon vaikkapa teknologia-aloilla olevia maahanmuuttajataustaisia ihmisiä, jotka pystyvät työelämässä hyvin pärjäämään englannin kielellä. Mutta ihan siihen suomalaiseen yhteiskuntaan kiinni pääsemiseksi kuitenkin se suomen kielen taito on tosi tärkeä.

Ja sitten ehkä se, mikä näkyy erityisesti täällä pääkaupunkiseudulla, niin alueethan on paljon eriytyneet. Että on helppo ehkä jossain paikoissa toimia ilman sitä suomen kieltä. Mutta kuitenkin meidän palvelujärjestelmä perustuu aika paljon siihen, että osaa suomea tai ruotsia, jotka ovat ne viralliset kielet, jolloin helposti ehkä sillä englannilla jää erityisesti niiden palvelujen ulkopuolelle.

Ja sitten ehkä itse lähestyn tätä myös sellaisesta käytännön näkökulmasta, että monesti vaikkapa on halua oppiakin sitä kieltä, mutta esimerkiksi jos on päässyt kiinni työelämään, niin työnantaja ei myöskään monesti tue sitä mahdollisuutta siihen lisäkouluttautumiseen sen kielen osalta. Esimerkiksi työajat ja kielikurssien ajat eivät tavallaan täsmää, jolloin ei pääse myöskään kehittämään sitä kieltä.

Ja sitten ehkä toisena, niin ylipäätään me usein tehdään vähän sellaisia päätöksiä, että me ei oteta mukaan ihmisiä, joita se asia koskee, jolloin me kuvitellaan tietävämme, että mitä kannattaa tehdä. Ja kun toimin siinä Yhteisöllinen Espoo -ohjelmassa, niin siellä myös paljon näiden kysymysten äärellä on oltu. Niin nimenomaan meidän kannattaisi hyödyntää sitä yhteisöjen omaa kokemusta: mitä he itse kokevat, että pitäisi tehdä eri tavalla, jotta pääsisi vahvemmin osaksi tätä suomalaista yhteiskuntaa.

No en ole samaa mieltä, ja siinä ehkä näkyy myös se vahvasti, että osassa puolueista ehkä ajatellaan maahanmuuttajien olevan jotenkin irrallinen osa tätä yhteiskuntaa, vaikka oikeastihan kyse on siitä, miten kaikki saataisiin osaksi tätä meidän suomalaista yhteiskuntaa. Ja nimenomaan sen takia ei voi ajatella pelkästään niin, että on maahanmuuttajien ja muiden palvelut. Vaan on kyse siitä, että miten niitä palveluja saadaan kaikille, jotta kaikki voi hyvin, jotta kaikki pystyy tekemään töitä ja olemaan osana sitä yhteiskuntaa. Ja se ei aina välttämättä tarkoita sitä, että se on samanlaista kaikille. Esimerkiksi on tosi arvokasta, että tehdään erilaista vapaaehtoistyötä ja työtä sen puolesta, että meillä on erilaisia polkuja eri yhteisöjen välillä, jotta me pystytään hyödyntämään sitä erilaista rikkautta, mitä eri kulttuureissa on.

Arctic Observer: Mitä konkreettisia toimia tarvitaan naisten aseman ja tasa-arvon parantamiseksi?

Taru: On selkeästi sellaisia kysymyksiä, mihin pitää vielä enemmän panostaa. Vaikka se, että silloin edellisellä hallituskaudella uudistettiin tätä perhevapaajärjestelmää, niin se oli naisten näkökulmasta hyvä, että se vastuu jakautuu tasaisemmin. Mutta yleisesti Suomessa hoivavastuu on edelleen todella vahvasti naisilla. Ja se näkyy sitten esimerkiksi lastenhoidon lisäksi vaikkapa siinä, että kun vanhemmat tai isovanhemmat ikääntyy, niin yleensä naiset on ne, jotka heitä hoitaa. Tai sama jos vaikka on vammainen lapsi, niin useimmiten se on äiti, joka jää omaishoitajaksi. Ja se ehkä kertautuu monessa asiassa, että silloin naisilla ei välttämättä ole myöskään aikaa samalla tavalla huolehtia omasta hyvinvoinnistaan. Ja ihan tutkittu tietokin osoittaa, että vaikka naiset elävät pidempään, heillä on vähemmän terveitä elinvuosia. Eli sellaiset asiat vahvasti liittyvät myös toisiinsa. Ja sitten vaikkapa kun naisilla usein on lyhyemmät työurat, eläkkeet jäävät pienemmiksi. Ja sitten kun he elävät pidempään ja tarvitsevat niitä sosiaali- ja terveyspalveluita, heillä ei olekaan välttämättä varaa maksaa niistä. Niin on selkeästi tällaisia asioita, mitä on vielä tehtävänä.

Arctic Observer: Miten nuorten työllisyyttä, asumista ja tulevaisuuden mahdollisuuksia pitäisi parantaa?

Taru: Varmasti tässä on sekä sellaisia asioita, mitä voidaan tehdä valtakunnallisesti, että sitten myös paikallisesti kunnissa ja toki yhteistyössä hyvinvointialueiden kanssa. Että jollain tapaa olisi tärkeää, että meillä olisi tällaisia... no esimerkiksi Espoossa on kesäseteleitä, millä pyritään nuoria työllistämään, mutta niitä on liian vähän suhteessa siihen tarpeeseen, mikä tällä hetkellä työttömyyden ollessa valtavan korkealla oikeasti olisi. Itsekin tein esimerkiksi aloitteen sellaisesta, että kun samaan aikaan meidän ikääntyneet on usein yksinäisiä ja tarvitsisivat enemmän tukea ja seuranpitoa kotona, niin työllistettäisiinkin nuoria siihen, jolloin se palvelisi molempia ikäpolvia.

Ehkä sitten toisena näen myös ison ongelman siinä, että Suomessa opiskelijat on tosi erilaisessa asemassa suhteessa kaikkiin muihin sosiaaliturvan osalta. Aiemmin esimerkiksi sitä... opiskelijat, joista useimmat on nuoria (ei toki nykyään kaikki), on pakotettu ottamaan lainaa. Ja nyt kun lainat ei enää ole nollakorkoisia kuten ennen, niin sille lainalle syntyy valtavat korot eikä ole takeita myöskään työllistymisestä samalla tavoin kuin ennen. Moni nuori joutuu velkaantumaan ennen kuin he oikeastaan pääsevät kunnolla omaan elämään kiinni. Näkisin tämän myös yhtenä tärkeänä asiana, että kun kokonaisuudessaan sosiaaliturvaa kehitetään, otettaisiin vahvemmin myös opiskelijat osaksi sitä.

Arctic Observer: Miten SDP pitäisi vastata muuttuvaan työelämään, yrittäjyyteen ja tekoälyn vaikutuksiin?

Taru: Erityisesti SDP on ollut perinteisesti itse asiassa pienten yrittäjien puolue, mutta tämä on ehkä tässä julkisessa keskustelussa jäänyt vähän vähemmälle huomiolle. Ja se nimenomaan, mistä SDP alun perin on lähtenyt, on siellä vahvasti se kulttuuri. Mutta ehkä näen tämän niin, että meidän puolueelle on tosi tärkeää se, että kaikki toimisivat vastuullisesti – ei ole yrityksiäkään ilman työntekijöitä. Me tarvitaan niitä sekä vastuita että oikeuksia kummallekin puolelle.

Itse näen myös sen, että tällä hallituskaudella, kun ollaan oltu oppositiossa, on myös vahvasti puhuttu vaikkapa siitä, miten pienet yrittäjät pystyvät työllistämään siinä vaiheessa, kun he ovat vielä yksinyrittäjiä (esimerkiksi ensimmäisen työntekijän). Se on myös tulevalla hallituskaudella tärkeä kysymys, koska Suomessahan valtaosa yrityksistä on nimenomaan tämmöisiä yksinyrittäjiä. Meillä on tosi vähän verrattain kuitenkin sellaisia suurempia yrityksiä, niin se on ehkä yksi semmoinen konkreettinen asia, mitä myös puolueena vahvasti viedään eteenpäin. Mutta sitten sieltä työelämän puolelta nimenomaan painotan sitä, että tärkeätä on se tasapaino siinä: työnantaja ja työntekijä ovat samalla viivalla, eikä niin, että työnantaja voisi vain sanella työntekijöille.

Arctic Observer: Jos sinut valitaan eduskuntaan, mikä on tärkein asia, jonka puolesta haluat työskennellä? Miksi?

Taru: Ehkä sellainen iso teema, mihin sisältyy tosi paljon erilaisia asioita, on tämän hetken eriarvoisuuskehityksen katkaiseminen. Mitä se siis käytännössä tarkoittaa, niin lähestyn tätä aika käytännönläheisesti. Vaikkapa tuolla hyvinvointialueella olen paljon tehnyt näiden asiakasmaksujen kanssa töitä. Ja se on selkeästi semmoinen kaikista pienituloisimmille ihmisille, minne ne on tällä hetkellä aivan kohtuuttomia. Ei ole käytännössä varaa maksaa esimerkiksi siitä, että käy hammassairaalassa tai -lääkärissä. Ja tätä on pakko painottaa sosiaali- ja terveysalan ammattilaisena, että se voi johtaa vaikka verenmyrkytyksiin ja moniin vakaviin muihin seurauksiin. Ja sen takia kyse ei ole vain yksittäisestä asiasta, vaan myös paljon isommasta kokonaisuudesta.

Ja sitten tosiaan, kun olen paljon tehnyt myös syöpäpotilaiden kanssa töitä, niin myös nämä syöpäasiat on vahvasti sellaisia, että jos me panostetaan syövän ennaltaehkäisyyn, niin itse asiassa me silloin pystytään myös monia muita sairauksia ehkäisemään ja sitä kautta saamaan niitä säästöjä, mitä vahvasti tässä taloustilanteessa tarvitaan.

Arctic Observer: Miksi äänestäjän kannattaa tutustua juuri sinun tavoitteisiisi?

Taru: En tykkää sanoa mitään suuria lupauksia, mutta se mitä minä lupaan tehdä on se, että minä olen aina ihmisen puolella, teen inhimillistä politiikkaa, kuuntelen erilaisia näkemyksiä ja teen päätökset aina parhaaseen tietoon perustuen.

Arctic Observer: Kiitos

Taru: Kiitos!